Vihjetykki nostaa esille menestyksekkään vedonlyönnin kolme ydinsääntöä, joita noudattamalla jäät pitkällä aikavälillä voitolle.
Moni on kuullut ystäviensä retostelevan oikeaan osuneilla vedoillaan. Onkin merkillistä, kuinka parhaat vedonlyöjät tuntuvat löytyvän aina saunailloista ja baaritiskeiltä – ja yleensä ne kovaäänisimmät suurisuut ovat aina ”voitolla”.
Usein puheet saattavat olla kuitenkin voittoja isompia – ja leuhkijoiden pelikassan saldokin on todellisuudessa pakkasella. Ehkä voitolliset vedonlyöjät ovat sittenkin niitä porukan hiljaisimpia, jotka eivät halua paljastaa omia menestysreseptejään. Heillä saattaa olla käytössään esimerkiksi sisäpiirin informaatiota tai jokin toimiva pelisysteemi.
Tai sitten se kolmas vaihtoehto: he vain tekevät pirusti töitä. Merkittävin ero voittajan ja häviäjän välillä piilee nimittäin vedonlyöntiin käytetyssä ajassa. Aivan kuten ammatikseen jääkiekkoileva pelaa kymmeniä tunteja viikossa vuodesta toiseen, harrastelija lätkii tunnin silloin ja toisen tällöin. Ja kumpi heistä on parempi? Sama perustotuus pätee vedonlyöntiin. Paneudu, perehdy, ahkeroi – löydä oma tapasi menestyä.
Fiksu vedonlyöjä on voitokas siksi, että hän käyttää paljon aikaa pohtiakseen, miten vetonsa lyö. ”Tuulipukupelaaja” lukaisee pari pelivihjettä ja lyö vetoa joukkueesta, josta pitää enemmän. Kyse on enemmänkin tunnepelaamisesta kuin informaatioon tai dataan perustuvasta pelaamisesta.
Menestyvä vedonlyöjä ymmärtää, mikä vedonlyönnissä todella merkitsee. Tämä tiivistyy kolmeen ydinkohtaan:
1. Pelkkä tulos ei ratkaise. Aiempien otteluiden lopputuloksilla ei ole käytännössä merkitystä, vaan sillä, miten lukemiin päädyttiin. Voittiko joukkue, koska hallitsi peliä? Pelasiko häviäjä kakkosmiehistöllä, joka ei pystynyt pitämään puoliaan selvästi parempaansa vastaan? Johtuiko tappio jonkin pelaajan henkilökohtaisesta virheestä? Tuliko joukkueelle ottelussa poikkeuksellisen paljon pallonmenetyksiä? Oliko joku avainpelaajista loukkaantunut? Toimiko hyökkäyspeli hyvin vai tehtiinkö maalit erikoistilanteista?
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle, mutta pääsit varmasti jo jyvälle siitä, että pelkkä tulos itsessään ei kerro joukkueen otteista juuri mitään. Ottelussa voidaan päätyä 5-3-lopputulokseen miljoonalla eri tavalla. Etsi siis joukkueen pelaamisesta yksityiskohtia, jotka näyttävät suuntaa myös tulevaisuudelle.
2. Yhdistelmäveto ei kannata. On tiettyjä tilanteita, joissa yhdistelmävetoja voi pelata, mutta yleisesti ottaen tämä ei kannata. Syynä on yksinkertaisesti huono panos-tuotos -suhde. Yhdistelmävetojen odotusarvo on pitkällä aikavälillä negatiivinen, joten teet lopulta tappiota.
Tavallisessa 1×2-kohteessa on kolme mahdollista lopputulemaa, joten kolmen ottelun yhdistelmässä niitä on peräti 27. Saatat hyvinkin osua oikein kaikissa kolmessa, mutta toisaalta kaikki kolme voivat tuottaa hudin jopa todennäköisemmin. Siihen on syynsä, miksi peliyhtiöt hehkuttavat ”rekkoja” pelanneiden yksittäisiä suurvoittoja. No tietysti siksi, että uudet hölmöläiset pelaisivat yhdistelmävetoja ja häviäisivät rahansa.
3. Etsi ylikertoimia. Hölmö vedonlyöjä pelaa tunteella ja usein suosikkien puolesta. Fiksu vedonlyöjä ei voisi vähempää välittää suosikeista tai altavastaajista. Häntä kiinnostaa enemmän se, onko jommalle kummalle joukkueelle tai johonkin kohteeseen tarjolla ylikerroin. Jos jonkin kohteen odotusarvo on omissa arvioissa kovin erilainen kuin kertoimenlaatijalla, kohteen pelaamista kannattaa harkita. Englanniksi puhutaan ”valuesta” (suom. arvosta).
Jos esimerkiksi katsot, että joukkueen voitonmahdollisuudet moneyline-kohteessa ovat 45 prosentin luokkaa, mutta voitosta on tarjolla kerroin 2,50, fiksu pelaaja äkkää välittömästi, että kyseessä on ylikerroin. Hölmö pelaaja sen sijaan lyö rahansa sen kummempia miettimättä suosikin puolesta. Pitkällä aikavälillä kuitenkin vain ylikertoimien pelaaminen paisuttaa pelikassaa.